Intia on vastakohtien maa.  Missään en ole kohdannut niin suurta rikkautta vastaan totaalista kurjuutta. Matkalla näimme paljon savimajoja, asuntona saattaoi olla pelkkä pressu parrun päällä. Ihmiset lämmittelivät polttamalla roskia. Jokaiselle kerjäläiselle ei voi jotain antaa, loppuu annettava hyvin äkkiä. Jos yhdelle annat on kohta lauma pyytäjiä perässä. Kaikkialla on kuitenkin iloinen tunnelma ja ihmiset ovat pääosin erittäin ystävällisiä. Ennenkaikkea kenelläkään ei tunnu olevan minnekkään kiire.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tänään kävimme Taj Mahalia katsomassa. Turvatarkastus oli viedä hermot Eeroltakin, joka on yleeensä hyvin pitkäpinnainen. Meidät tutkittiin hyvin tarkkaan ja rattaat myös.

Kaikki kulkivat metallinpaljastimien läpi. Minä ja Eero saimme mennä kahteen kertaan turvatarkastuksen läpi. Olin jo valmiina odottelemassa toisellapuolella. Eero oli rattaiden kanssa tarkastettavana. Saga oli jo tarkistettu ja koska homma hieman kesti tuli pienelle murheita. Ajattelin että otan hänet syliin koska hänet oli jo tarkastettu, ettei tarvitse rattaissa itkeä. Sitä en kuitenkaan olisi saanut tehdä. He olivat vasta tarkastus alueella niinpä jouduin uudelleen tarkastettavaksi. Eerokin oli jo kertaalleen tutkittu, mutta tupakka-aski oli unohtunut taskuun. Eero sanoi että pistäkää se roskiin. Se ei kuitenkaan vartijoille käynyt. Ystävällisesti he ohjasivat Eeron askeineen lukollisille laatikoille jotka olivat väärällä puolella. Vartijan kanssa hän sinne meni mutta ei päässyt takaisin kuin uuden tarkastuksen kautta. Tuomas selvisi kertajonotuksella.

<?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" />

Taj mahalia rakennettiin 17 vuotta. Ympäröiviä rakennuksia lisäksi viisi vuotta

 Innokkaat kauppiaat olivat taasen meitä vastassa. Valokuvaaja saikin meidät ylipuhuttua. Oli tarkoitus ottaa kustakin yksi kuva Taj Mahalin edustalla. Kun hän sai lyötyä kaupat lukkoon tuli kiire. Hän juoksutti estelyistämme huolimatta meitä paikasta paikkaan ja ei muuta kun poseeraamaan. Ei auttanut mitkään kieltämiset ja touhu alkoi jo hieman ärsyttää. Lopputulos oli että jouduimme ostamaan häneltä 26 kuvaa 100 rupiaa kappale. Sai mies hyvän tienestin kun emme jaksaneet taistella vastaan. Halusimme vaan päästä nopeasti eroon mokomasta ukkelista.

Täällä olimme taas intialaisten turistien mielenkiinnon kohteina. Pääsimme taas kuviin... Vernestä varsinkin olivat innostuneita. Vaalea pieni sinisilmäinen poika, eipä niitä juuri muita täälläpäin näkynyt. Sagalle tuli nälkä, etsin rauhallisen paikan yhden tornin juurella olevilta portailta. Istahdin siihen syöttämään häntä. Kohta oli parvi ihmisiä pällistelemässä ympärillä. Annoin rauhassa pällistellä, mutta kun yksi naisvartija huomasi tilanteen hän tuli hätistelemään ihmiset pois seisoi vieressä niin kauan että sain Sagan syötettyä. Eipä ole ennen tullut imetettyä lasta niin että vartija seisoo kivääri selässä vieressä.

Vernekin viihtyi

Oppaallammekin tuntui olevan kiire ja hän hoputteli meitä koko ajan eteenpäin. Verne ei oikein siitä pitänyt kun ei saanut rauhassa kävellä ja katsella paikkoja omalla tavallaan. Lintuja yms. täytyy valillä ihastella ja tutkia. Opas oli täällä meitä varten emmekä me opasta, joten hän sai vilkuilla kelloaan aivan rauhassa. Lopputulos oli että opas toivotti meidät tervetulleeksi uudelleen kun lapset ovat isompia. Eipä tarvinnut oppaan enään meitä seuraavassa paikassa opastaa. Mitään niin kaunista emme olleet ennen nähneet, mutta koko paikasta jäi hieman kiireinen tuntu...

Muutenkin tuntui Agra vähän epäystävällisemmältä paikalta kun mihin olimme aiemmin Intiassa tottuneet.

Ja huomattavan paljon kalliimmalta kuin muut paikat. Kuvien polttaminenkin cd:lle maksoi rs 350/cd.

 Kävimme tutustumassa paikallisten kivenhiojien työskentelyyn, taitavia poikia. Agra fort oli sitten jo tunnelmaltaan mukavampi paikka kun saimme rauhassa omaan tahtiin kuljeskella ja katsella paikkoja.  Vernelläkin oli taas mukavaa. Toki oppaiden palveluissa on hyvätkin puolensa ja historia kiinnostaa, mutta tavoitteet ovat hieman toiset kun on pieniä lapsia matkassa. Täytyy kulkea heidän ehdoillaan.  Käsittämättömiä ovat kyllä nämä Intian palatsit. Valtavia rakennelmia ja käsityötaito huipussaan. Rahaakin on tässä maassa joiltakin löytynyt ja löytyy kyllä vieläkin.

Nähtävyyksiä riitti

Verne ihailee paikkoja

Punaisen linnakkeen muuria

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi